Osa 1

<![CDATA[

Vuorelle, henkeäsalpaavin näkymin

Hängnäsberget 21.7.2016
Kertoja: Ann-May Carlson-Wikström
Käännös: Virpi Snickars, Henry ja Maija-Liisa Byskata

Hängnäsberget sijaitsee suurimmaksi osaksi Maalahden kunnan rajojen sisäpuolella. Söderfjärdenin asukkaiden mielestä Hängnäsberget on heidän. Kuntien välinen raja on melko mutkainen tällä alueella. Entisinä aikoina tämä aiheutti pulmia. Ensimmäisessä Maalahdesta kertovassa kirjassaan Johannes Klockars (Första boken om Malax, 1930) kirjoittaa – vapaasti suomennettuna – näin: Sulvan ja Maalahden välisestä rajasta, joka on Häggnäs ja siitä ylemmäs metsään, ei ole ollut mitään vanhaa kiistaa. Mutta myöhemmin 1600-luvulla maalahtelaiset ja sulvalaiset ovat kuitenkin toistensa kimpussa rajoista, metsänkaadosta ja muusta metsänsaannista, vuorotellen syyttäen ja syytettyinä, kuten on todettu laamanninoikeuden tuomiossa 2. huhtikuuta 1669. Maalahtelaisia syytettiin useamman kerran siitä että he kaatoivat metsää sulvalaisten puolelta, ja tästä käytiin oikeutta sekä käräjillä että maaherran edessä. Nykyään ei liene mitään epäselvyyksiä näistä alueista. Sulvalaiset ja maalahtelaiset elävät sulassa sovussa.

Vanhoissa peruskartoissa alueen nimi on Häggnäsberget (Tuominiemenkallio – vapaasti suomennettuna). Tuoreimmassa kartassa nimi on muutettu: Hängnäsberget (Riippaniemenkallio – vapaasti suomennettuna), ja se on ainoa nimi mikä hyväksytään nykyisten Söderfjärdenin asukkaiden keskuudessa.

Sulvan marttayhdistyksen historiikista voi lukea, että 27. kesäkuuta 1937 martat pitivät kokouksen Hängnäsbergetillä. Söderfjärdenin kitararyhmä Strängbandet esiintyi ja 125 henkilöä osallistui. Sen kun olisi nähnyt. Luultavasti esiintyjät seisoivat vuoren ensimmäisellä tasanteella ja yleisö istui alapuolella. 1940- ja 1950-luvuilla vapaa-aikansa vuorella viettäneet nuoret kertovat nimittäin, että se oli jaettu neljään eri tasanteeseen, vaikeusasteikon mukaan. Aloittelijat laskivat mäkeä alas ensimmäiseltä tasanteelta, vanhemmat ja uskaliaammat lähtivät ylemmiltä tasanteilta. Pojat loivat tietysti myös ”hyppyrin” mäkeen. Kaikki, jotka kulkivat tämän maaston ohi Söderfjärdenin kouluun, hiihtivät korkeimman kohdan yli ja jäivät kotimatkalla laskemaan mäkeen.

Hyvästä yhteisymmärryksestä 1950-luvulla kertoo se, että Malax IF ja Solf IK piirsivät yhteisen kartan Söderfjärdenin ja Åminnen välisestä maastosta. Kartan mittakaava oli 1:30 000. Sunnuntaina 30. syyskuuta 1956, siis 60 vuotta sitten, Solf IK järjesti FSO:n eli suomenruotsalaisen suunnistusliiton viestimestaruuskilpailut. Monet urheiluseuran jäsenet osallistuivat järjestelyihin. John Carlson toimi sekä ratamestarina että kilpailunjohtajana. Tytär Ann-May auttoi rastien viennissä maastoon. Kaikki rastiliput olivat Karin-rouvan ompelemia. Lähtö ja ensimmäinen osuus sijoittuivat Länsi-Sulvan ja Kivnen maastoon, kartalla jonka seura oli ottanut käyttöön vuonna 1951. Toista osuutta juostiin Hängnäsbergetillä ja viimeistä eli kolmatta uudella kartalla, joka liitettiin vanhaan karttaan, niin että viesti saatiin maaliin Söderfjärdenin koululle, alas peltoaukealle.

Kilpailun alussa piti lääninrovasti Birger Geber kenttähartauden ja veisattiin virsi ”O Jesus styr min vandring så” (Vapahtajani Jeesus on iloni aina verraton). Virren kolmannessa säkeistössä veisataan: ”Olethan tieni, tähteni, mä horjahdan niin helposti. Varjele, etten eksyisi vaan vaeltaisin tielläsi”.

FSOM-viesteissä oli tähän aikaan ainoastaan kolme sarjaa: naiset, miehet ja M-20. Kaikilla rasteilla oli siihen aikaan henkilö leimaamassa kilpailijoiden tarkistuskortteja. Kirjoittaja ja hänen ystävänsä hoitivat leimauksen viimeisellä rastilla. Naisten kilpailun voitti IF Brahe, joukkueessa Gunnel Lillqvist (nykyään Snellman), Märtha Nylund ja Helena Åkerholm (nykyään Kronholm). Miesten voittajajoukkue oli IF Kraft: Leo Mård, Helge Ellfolk ja Johan Nordback. Nuorten mestaruuden otti Pargas IF, joukkueessa veljeskaksikko Lundström sekä Pentti Ljungkvist. Jerker Nyberg kirjoitti selostuksessaan, vapaasti suomennettuna: Ratamestari halusi näyttää, että Pohjanmaa on mäkinen, kun lähetti kakkososuuden suunnistajat matkaan. Heidän piti ylittää mahtavan korkea kukkula ennenkuin he pystyivät suorittamaan reitinvalintaa. Radalla oli kuulemma useampiakin kukkuloita, jotka ratamestari oli ottanut huomioon kaikkia miellyttääkseen.

1990-luvulla Solf IK on kahdesti asettanut kiintorasteja kyseiseen maastoon, sekä Sulvan että Maalahden puolelle rajaa. Rastit on tietoisesti sijoitettu Hängnäsbergetille, jotta myös kuntoilijat saisivat kokea mahtavan kallioalueen henkeäsalpaavine näkymineen Söderfjärdenille.

Sulvalaiset laskivat 1600-luvulla verkkonsa veteen ja kalastivat Söderfjärdenillä. Maanviljelijät niittivät 1800-luvulla kaislan, kortteen ja saran eläinten rehuksi. Vuosina 1919−1927 Söderfjärden tehtiin laidunmaaksi, kaivettiin ja salaojitettiin, ja asennettiin pumppaamo pintaveden poissapitämiseksi. Sulvalaiset saivat ravintorikkaat viljelysmaat, joissa aluksi viljeltiin heinän siementä. Nykyään viljellään pääasiassa viljaa, sokerijuurikkaita ja öljykasveja. 1950-luvulla Öjbergetiltä pääsi ihailemaan entisen merenlahden 3 000 latoa. Montakaan niistä ei ole jäljellä.

Nykyään lintuelämä Söderfjärdenillä kutsuu tarkkailijoita. Keväisin näemme sadoittain laulujoutsenia matkalla pohjoiseen. Syksyisin kerääntyy tuhansia kurkia syömään itsensä täyteen etelänmatkaa varten. Tänään tiedämme, että 2 300 hehtaarin kokoinen Söderfjärden on syntynyt yli 500 miljoonaa vuotta sitten, kun meteoriitti syöksyi maahan kaakkoon ja nostatti ympäröivän korkean maaston. Vierailukeskus Meteoriihi keskellä Söderfjärdeniä antaa seikkaperäisen ja havainnollisen käsityksen siitä mitä kerran tapahtui.

Tervetuloa!

Vuorelle,
missä Sulva kohtaa Maalahden
ja ”ulapalle”,
jossa meri muuttuu maaksi
ja Sundom kohtaa Sulvan,
Vaasa Mustasaaren

]]>