Osa 3
<
Saman aikamatkan suoritti ahkera vöyriläinen valokuvaaja Erik Hägglund 1960-luvulla. Hänen kuvadokumentoimaansa näköalaan verrattuna kasvillisuus karussa kalliomaastossa ei ole paljoakaan muuttunut, mutta tämän päivän pelloista puuttuvat ne ladot ja heinäseipäät, jotka kuuluivat sen ajan maanviljelyyn. Kirjailija Hans Forsin mielestä avarat peltomaisemat ovat vöyriläisistä muotoilleet mieleltään avoimia kansalaisia ja ”ylväitä kuin Andalusian espanjalaiset”.

Kalliomaasto on vuorostaan ehkä myötävaikuttanut vöyriläisten urheiluintoon. Tämä into pääsi vuonna 1961 täyteen kukoistukseen, kun järjestettiin hiihdon Suomen mestaruuskisat. Kahdenkymmenenviiden kilometrin latu kulki tämän vuoden Merenkurkun rastipäivien osakilpailumaaston läpi. Latu näkyi pitkään metsässä erinästen ramppien muodossa, jotka rakennettiin jotta hiihtäjät paremmin olisivat päässeet vaikeamman maaston yli. Hiihdon SM-kisat läpivietiin onnistuneesti ja kisoihin osallistui noin 400 kilpailijaa ja 30 000 katsojaa, jotka söivät suurin piirtein 15 000 makkaravoileipää. Kalliomaasto ei myöskään ole suunnistajille tuntematon: maaston eteläisiin osiin saatiin tutustua muun muassa Norrvallan SM-yökilpailujen yhteydessä vuonna 2004 ja pohjoisiin osiin saatiin tuntumaa FSO:n mestaruuskilpailuissa Kalapäässä vuonna 1997.]]>